Olen laiminlyönyt tätä blogia. Ja päiväkirjaani, ja kirjaa johon olen (viimeksi joskus kauan sitten) kirjannut ylös jotain vauvalle. Ja tietenkin ensimmäisenä jaksan kirjoittaa tänne jotain, nettiin.
Yritän jossain vaiheessa saada tämän blogin näyttämään vähän kivemmalta muuten.

Minulla olisi nyt vaikka miten paljon niitä käsitöitä, mitä tänne voisi lisätä. Pitäisi vaan ottaa valokuvia. Ei kai sillä niin väliä ole jos lisäilen tänne ei-niin-tuoreita askarteluja. :)
Kun Taika nukkuu niin hipsin yleensä heti ompelukoneelle. Yleensä ompelukset pyörii mielessä vauvankin kanssa ollessa, ja henkan, jolta alkaa mennä hermo. ("Ajattelin tehdä sellaisen ja sellaisen vaipan, kuuntetko sä.../Kato ny miten siisti tuli! Kato kato!/Hei miks tää kone ei toimi!??!! Siis ei prkl??!!! Siis miksei tää nyt vaan vois sujua!!!%¤&/") :) Mitenköhän tätä innostusta saisi vähän laantumaan. No, yleensä niin kyllä käy ja sitten ei koko touhu kiinnosta hetkeen. Itseäni vaan hieman vaivaa se, kun huomaan ajattelevani että vauva voisi nyt käydä nukkumaan että äiti pääsisi ompelemaan. Vaan kaipa se on ihan ok haluta omaakin aikaa. Kävin maanantaina ensimmäistä kertaa kaupungilla itsekseen, henkka ja mukula olivat kotona. Tuntui hieman hurjalta lähteä, ajatellen että jos jotain kävisikin ja vaikka bussi lähtisi heti (mikä siis on hyvin epätodennäköistä..) niin silti minulla menisi yli puoli tuntia ennenkuin olisin kotona. Mutta tietenkin kaikki meni ihan hyvin. Vauva on nyt oppinut "tyydyttävästi" syömään pullosta - verrattuna kaverin pikku poikaan meidän pullonlussutus näyttää maistelulta. Toisaalta mietin että olisi parempi jos vauva ei söisi pulloa lainkaan (hieman tissilakkoilua ilmassa, siitä joskus lisää), mutta toisaalta on hyvin tervejärkistä päästä vähän ulos.
Kävin vain hieman kirppiksellä ja kirjakaupassa ja sellaista. Ja mietin koko ajan, että jos vastaan tulisi tuttuja niin voisin kertoa miten olen ensimmäistä kertaa kunnolla jossain ilman vauvaa. Ja mietin myös paljon sitä että olen ollut hieman yli 3kk jonkun äiti. Ja sitä, millaisia muut ihmiset ovat verrattuna minuun. Jotenkin tuntui vaan etten kuulunut kuvaan. Vauvan kanssa liikkuessa ei tälläistä ongelmaa ole ilmennyt. :P Oli ihan hyvä todeta se, että maailma rullaa eteenpäin ihan normaaliin tylsään tahtiinsa ja että kotona lapsen kanssa on oikeasti aika hyvä olla.

Jaha, mutta tyty taitaa heräillä. Piti kyllä kirjoittaa vielä kirjasta minkä luin. Lukeminen on täysin jäänyt.. silloin kun minä synnyin äitini kertomansa mukaan vain luki kirjoja kolme kuukautta, kun minä nukuin niin paljon. Minä olisin varmaankin ommellut... Mutta. Tämäkin kirja kiinnosti vain koska se oli jonkun äidin kirjoittama, merkintöjä lapsen ensimmäisen vuoden ajalta.
Mutta ei se ollut kovinkaan ihmeellinen, joten se siitä. Jossain määrin mukava siksi, että tunsin itseni kirjoittajaan verrattuna selväjärkiseksi ja hyvin nukkuneeksi. :)